| |
 | The President | | |
Tasavallan presidentti Turun kaupungin tarjoamalla lounaalla 21. marraskuuta 2001
Kunnioitettu Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja!
Kunnioitettu Turun kaupunginjohtaja!
Naiset ja herrat!
Olen hyvin iloinen voidessani taas olla kaupungissanne. Turku on kuin kotikaupunkini Tartto - se on vanha, se on akateeminen ja sen halki virtaa joki. Totta kylläkin - laivoja on Aura-joessa huomattavasti enemmän kuin Tartossa. Turku on ollut henkisen elämän keskus jo vuosisatojen ajan - niin myös Virolle.
Sallikaa minun aloittaa historiasta. Vuoden 1909 syksyllä Kaarlo Österbladh löysi Turun tuomiokirkon arkistosta vanhimpiin vironkielisiin asiakirjoihin kuuluvan Turun käsikirjoituksen, joka on ilmeisesti peräisin 1500-luvulta. Se on pieni luterilainen kirkkokäsikirja, josta löytyvät ohjeet kaste-, vihki- ja siunaustoimitusta varten. Koska nämä ohjeet on mitä todennäköisimmin kirjannut suomalainen pappi, on kyseessä jälleen kerran yhteinen suomalais-virolainen historia.
Ensimmäinen asia, joka tulee virolaiselle mieleen Turusta, on yliopisto, jossa opiskelee nykyisin useita virolaisnuoria. Jo vuosikymmenien ajan täällä on myös opetettu viron kieltä, 1970-luvulta alkaen tarttolaisten ja tallinnalaisten lehtorien voimin..
Turussa on tehnyt elämäntyönsä professori Ilmar Talve, joka on meidän vanhimman tieteellisen seuramme, Oppineen Viron Seuran kunniajäsen. Hänen kirjansa "Suomen kansankulttuuri" antaa virolaisille aihetta tuntea ylpeyttä siitä, että sen tekijä on maanmiehemme, Tarton yliopiston kasvatti. Kaiken lisäksi suomalainen kansankulttuuri on osa meidän omaa kansankulttuuriamme. Samalla kun tunnemme ylpeyttä, olemme myös hieman kateellisia, sillä meiltä itseltämme puuttuu vastaavan tason kirja. Tiedän kuitenkin, että professori Talvella on käsikirjoitus lähes valmiina, ja sekä minä että puolisoni odotamme kovasti sen valmistumista.
Virolainen kirjailija Karl Ristikivi kirjoitti pakolaisena ollessaan 1950-luvulla runoilija Kalju Lepikille näin - sallikaa minulle lainaus: "Silloin tapahtui jotakin, joka saattoi tulla Sinulle itsellesikin suurena yllätyksenä. Pidimme runouttamme yhä pakolaisrunoutena, joka oli kirjoitettu vain meitä itseämme varten ja joka tuskin kiinnosti muita. Sillä vaikka meiltä puuttuivat valtionrajat, rajamme olivat silti erittäin tarkat ja aika ahtaat. Yhtäkkiä selvisi, että se runous olikin herättänyt huomiota muualla, nimittäin Suomen nuorimman runoilijasukupolven keskuudessa. Nuori turkulainen opiskelija Mauno Koski oli se, joka ennätti ennen kaikkia meitä tarkastelemaan Sinun ja kanssasi samaan aikaan debytoineen Raimond Kolgin tuotantoa kokonaisuudessaan. Vasta se ulkoa tullut sysäys kiinnitti meidänkin huomiomme siihen, että et ollut enää vain lupaava nuori runoilija, vaan jo täysi-ikäisyyden saavuttanut tekijä."
Turkulaiset ehättivät edellemme.
Hyvät ystävät, tämä uudelleentapaaminen Turun kaupungin kanssa ilahduttaa meitä todella paljon. Toivon, että meidän antoisa ajatustenvaihtomme Turun yliopiston johdon kanssa auttaa edistämään maittemme sivistys- ja koulutusyhteistyötä. Matkalla tänne keskustelimme Saaristomeren suojelemisesta, mikä on hyvin lähellä sydäntäni. Turun tuomiokirkossa muistuivat mieleeni ne monet vuosikymmenet, jolloin Turun tuomiokirkon kellot julistivat joulurauhan myös Virolle, vaikka emme voineetkaan virallisesti viettää joulua.
Olen iloinen siitäkin, että meidän lyhyen vierailumme ohjelmaan mahtuu tutustuminen Suomessa niin korkean tason saavuttaneeseen bioteknologiseen tutkimukseen ja minulla on kaikki syy kiittää Turun kaupunkia sen panoksesta Viron tulevaisuuteen. Toivon, että palaamme tänne aina uudestaan.
Puolisoni ja minä kohotamme maljan Turun kaupungille!
|
| |
|
vpk.ee
